sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ensimmäinen isänpäivä

Tänään kirjoutuksen takaa löytyy ensimmäistä isänpäiväänsä viettävä isä. Ikinä en ole blogeja kirjoittanut enkä itseasiassa lukenut (tai ainakaan tunnusta). Ne ovat liian trendikkäitä ja mieltä avartavia kaltaiselleni jääräpäälle. Ainoat kirjatkin mitä olen lukenut ovat Juha Vuorisen käsialaa. Kirjoittanut olen itse viimeksi varmaan ammattikoulussa copypasteemalla näyttötyötäni. No nyt kirjoitan ainakin yhden bloggauksen verran.


Vajaa vuosi sitten en osannut kuvitella, mitä kaikkea isänä oleminen voi tuoda tullessaan. Vajaassa vuodessa on koettu niin pelkoa kuin surua, iloa ja naurua. Voin kuitenkin suositella tätä kaikkea lämpimästi kaikille. En ole osannut kuvitella miltä tuntuu antaa lapselleni isoa halausta ja poskelle suudelmaa, mutta ehkä kaikista ihaninta maailmassa tällä hetkellä on juuri tämä. Se tunne on sanoin kuvailematonta. Kun oma lapsi nauraa, alkaa itseä naurattamaan. Kun oma lapsi itkee, alkaa itkettämään. Kun omaa lasta vituttaa niin itseekin alkaa vituttaan. Ihmeellistä.

Tänään ensimmäisenä isänpäiväni aamuna sain aamiaisen vuoteeseen. Mahtavaa. Siirsin kuitenkin hotellin aamiaisen keittiöön, jossa saimme syödä kaikki samaan aikaan. Hetki aamiaisen jälkeen lähdimme koiraa ulkoiluttamaan koko porukalla. Suomen syksy/alku talvi on ehkä parasta vuodenaikaa. Oikeasti siis aivan täyttä paskaa. Koskaan et tiedä mitä pukisit päälle, koska ilman kosteusprosentit heittelee yhtä paljon kuin vaimon mielialat, ja tätä myötä tuntuu joko liian kuumalta tai kylmältä, puit päälle mitä tahansa. Ja nyt on sitten vielä lapsikin puettavana. Sehän se vasta helppoa puettavaa onkin. Onneksi maailman parhaat äidit aina tietää mitä kuuluu pukea päälle. Selvisimme kuitenkin tästäkin aamukävelystä hengissä ja ketään palelluttamatta.


Poikani Alpo on varmasti tuleva oopperatähti. Ääni tulee nimittäin kovaa ja korkealta. Väsymyksen myötä Alpo alkaa pitämään mitä eriskummallisempaa meteliä. Tänäänkin se konsertti alkoi noin klo 10.00 ja päättyi noin 10.30 syliini. Kyllä taas hellyytti isoa miestä kun poika sammahti syliin. Parin tunnin tirsat teki terää niin pojalle kuin myös äidille.


Siirryimme päiväunien jälkeen päivän päätapahtumaan. Äitini oli kutsunut meidät isänpäivälounaalle työpaikalleen kurssikeskukseen. Oli nimittäin pöytä koreana. Oli pulled porkkia ja hot dogia, makkaraa ja muusia, uunijuureksia sekä mustaamakkaraa. Jälkiruoaksi navan alle sai laittaa jäätelöä ja pannaria. Ihan kaikkea en muista mitä mahaani meni, mutta ähky tuli. Mahdottoman tyytyväinen olin ähkystä huolimatta.



Salakavalasti huijasimme siskoni hoitamaan lapseamme illaksi, jotta pääsisimme itse elokuvateatteriin. Olimme aikaisemmin bonganneet sotaelokuvan, joka kumpaakin kiinnostaisi ja saimme nyt hyvän tilaisuuden käydä se katselemassa. Kyllä kannatti käydä. Suosittelen lämpimästi elokuvaa "Fury". Elokuvan loputtua molemmat tyytyväisenä (minä elokuvasta ja vaimo Brad Pittistä) ajelimme hakemaan lastamme siskoni hellästä käsittelystä mummulasta. Alpo oli viihtynyt jälleen kerran vallan mainiosti, ja oli jo yövaatteet päällä meitä odottamassa. Kotiin päästyämme Alpo päätti vetää vielä yhden oopperakeikan ennen nukkumaan menoaan.



Alpon asu: Zara baby

Näin päivän päätteeksi olen ollut oikein tyytyväinen isänpäivääni. On ollut hyvää ruokaa, raikasta ilmaa, mahtava elokuva ja ennen kaikkea hymyilevä lapseni Alpo.

Kiitos vaimo, kiitos Alpo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti