keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden vika ja eka

Tästä alkaa vuoden vika postaus ja eka korvatulehdus. Niinhän siinä kävi, et joulunajan kuumeilut pahenivat ja Alpolla todettiin ensimmäinen korvatulehdus eilen. Onhan tota flunssaa summuuta ollut, mut nyt tiedän millaista se on kun lapsi on "oikeasti" kipee. Viime yö meni pari tuntia nukkuen ja muutoin valvoen. Alpon mielestä pitäisi kävellä kämppää ympäri, poika sylissä. Jos istahdat alas tai laitat lapsen sänkyyn alkoi ihan jäätävä tappelu, itku ja huuto. En oo tottunut oleen sormi suussa miettimässä et pitäskö vai mitä pitäs. Mihin se varma hoitaja Jenni häviää kun oma lapsi itkee ja on kipeä, etkä osaa tai ymmärrä auttaa. Uskon näiden fiilisten olevan jokaisella äidillä (ainakin näin työkaverit koittivat vakuuttaa) mietinkin vain et tuleeko sellasta varmuutta koskaan?




Alpon asu: body Polarn O. Pyret, housut: Gugguu

Toivottavasti toi antibiootti alkaa pian auttamaan. Buranalla ja Panadolilla kuume on kivasti laskenut aina muutamaks tunniks ja Alpo on jaksanut vähän touhutakin. Ruokailuista kannan jäätävää stressiä, kun poika ei oo syönyt yli viikkoon kunnolla. Maitoo se kyllä juo, mut sekin tuntuu vaan lisäävän rään määrää.


Alpon asu: body Nosh housut: Me&I

Melkein jokaisessa blogissa on näkynyt koosteita ja yhteenvetoja kuluneen vuoden tapahtumista. Näin väsyneenä ja valvoneena en moista koostetta saisi väännettyä (ainakaan ilman kirjoitusvirheitä ja selkokielistä tekstiä). Sanotaanko näin, et kulunut vuosi on ollut elämäni paras ja yksi rankimmista. Se on ollut äitiyteen kasvamista. Paljon olen saanut ja jostain olen opetellut luopumaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Toivottelen kaikille hyvää uutta vuotta 2015!


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Mökkijoulu

Tänä vuonna joulua vietettiin mökillä. Meillä oli vuokrattuna mökki josta itse ajelin töihin Tampereelle joulupäivänä. Jouluaaton sain kuitenkin hengähtää rakkaitten kanssa. Alpolle nousi kuume aatonaattona, joten kiukuttelultakaan ei vältytty, mutta eiköhän jonkinmoinen joulurauha vallinnut siellä susimetsän keskellä.






  



Meidän nuhanenä ei kauaa jaksanut ulkoilla ja tuntui, et unetkin oli vieraassa ympäristössä hieman hukassa. Kuitenkin ajoittain Alpo jaksoi olla oma iloinen itsensä.



Alpo ei joulupukin tulosta oikein välittänyt. Poika ei erityisemmin vierastanut, mutta ei sylissä viihtynytkään. Olin hieman yllättynyt, ettei pakettien narutkaan taitaneet kiinnostaa. Ehkä sitten ensivuonna. Kiitos kuitenkin ahkerille tontuille, jotka paketit tänä jouluna valmistivat <3





lauantai 20. joulukuuta 2014

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Lyhyet lumileikit ja kenkien testausta


Alpon asu: pipo&haalari Polarn O. Pyret, kengät Reimatec




Tänään pyörähdettiin Hildan luona Toiviossa leikkimässä. Ulkoilu tässä loskassa oli melko lyhkänen, mutta Popin haalari ei pettänyt ja oli vedenpitävä. Alpolla on oli vasta toista kertaa kunnon kengät jalassa, mutta eipä nuo menoa hidastaneet.

 Tule joulu valkoinen...eiku miten se laulu meni?

Joulukalenteri: Luukku 17



tiistai 16. joulukuuta 2014

Synttärilahjat vol. 2



Pikajuna Meksikon,
halki kiitää, yö jo on,
valokiilat lakaisevat rataa kiiltävää.
Haukku kuuluu kojootin,
häipyy meluun veturin,
Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää.

Ensiluokan vaunussa, 
uninen on tunnelma,
matkustajat, miehet, naiset, kaikki torkkuvat.
Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy.
Missä lienee pysähdyksen syy?






Tämä lahjatoive tuli äidiltä. Oon ihaillut jo pitkään leluhyllyillä Brion junaradan osia. Alpo on vielä melko pieni ymmärtämään koko radasta, ainakin se rikkoo sitä sitä mukaa kun kokoon raiteet. No, kyllä tällä ehtii leikkiä! Kiitos Heidi ja Laura <3

Joulukalenteri: Luukku 16



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Mites se kaikki menikään

Vuosi sitten tänään, näihin kellonaikoihin (20:50) sain kipupiikin perseeseen ja nukahdin. 15 tunnin päästä siitä Alpo syntyi. Mun synnytystä toki lähdettiin käynnisteleen jo kolme vuorokautta tätä hetkeä aikaisemmin. On ehkä aika palata noihin päiviin.

Torstai: Äitipolikäynnillä alkoi olla viitteitä raskausmyrkytyksestä, viikot 38+4. Tiedettiin jo, ettei mun sairauksien kanssa päästetä laskettua aikaa yli ja merkkien ollessa ilmoilla mietinkin jo, et jokohan jäisin osastolle. Sinne jäin. Tiedolla, et kattellaan käyrää+oireita ja odotellaan seuraavan päivän lääkärinkiertoa.


Perjantai: Juu, kaikkien oireiden ja vähän varmuudenkin vuoksi käynnistellään puolen päivän jälkeen. Mulle laitettiin niin sanottu pallonki-käynnistys, ei avaavia tabletteja. Siitä hetkestä lähtien koin synnytyksen kipeimmät hetket. En selvästikään osannut kipuani selventää tarpeeksi hyvin sisar hento sinisille, koska näin jälkeempäin, oli pallongin aiheuttamat kivut kamalinta koko synnytyksen aikana. Tuntui, kuin mun horosta lantioon olisi työnnetty rautakanki, jota kukaan ei ottanut pois. Liikkuminen oli miltei mahdotonta. Iltaan mennessä olo alkoi hieman helpottumaan ja kipulääkitystä en saanut/osannut vielä vaatia. Olisi pitänyt.

Lauantai: Tarkastettiin oliko pallonki tehnyt asiansa ja avannut paikkoja. Olihan se ja voitiin siirtyä synnytyssaliin Oxitosiinitippaan. Kuutisen tuntia alkoi tulla kovia supistuksia ja lapsivettäkin jäin tiputteleen. Klo 18 suljettiin tippa ja supistukset lakkasivat. Tervemenoa takaisin vuodeosastolle. Pääsemme siitä tähän kellonaikaan (20:50) jolloin pettymyksen ja silloin tällöin kovienkin epäsäännöllisten supistusten kanssa mun olisi vietettävä kolmaskin yö erossa Santerista. Kovasti lohduteltiin, että josko jo ensi yönä alkaisi tapahtua. Sain kipupiikin ja nukahdin.


Sunnuntai 15.12.2013: Heräsin klo 02 jälkeen johonkin lämpimään. Vedet oli menneet sänkyyn. Hoitajan avustamana ja kipujen saattelemana siirryin käyrille ja todettiin synnytyksen olevan käynnissä. Soitto kotiin ja siirryttiin synnytyssaliin. Again. Nyt en tulisi ilman vauvaa sieltä pois. Klo 05 oltiin salissa. Heti kuuden jälkeen sain epiduraalin.


Sain lisäyksen ja siitä puolentunnin päästä olin auennut tarvittavat sentit ja päästiin ponnistaan klo 11. Ponnistin tunnin. Ilman kipua, mut sen paineen tunteen tulen aina muistamaan. Ponnistusvaihe oli super pitkä, mut jaksoin ilman apuvälieitä ja toosa kiitti. Ei tikkejä, ei repeämiä. Klo 12:13 syntyi pieni ja maailman ihanin poika.






Mun toksemia oireet voimistuivat synnytyksen jälkeen. Saatiin hyvin yhteistä aikaa kuitenkin salissa mut Alpo siirtyi suunnitellusti lastenosastolle a.k.a virman petiin tarkkailuun muutaman tunnin ikäisenä.




Maanantai-Keskiviikko: Minä toivuin. Nautin antibioottia summuuta ja ramppasin sairaalan kilometrit lastenosastolle, jossa lempeät lastenhoitajat syöttivät ja tarkkailivat tervettä poikaani.





Alpo pääsi kotiin kolmantena päivänä synnytyksestä. Joulun ajan rampattiin kyllä varmuuden vuoksi verikokeilla, mut onkelmia ei ilmennyt.


Voisin tehdä uudestaankin. No doubt in my mind. <3 ALPO <3